Mies tuhisee vielä vieressä, parintunnin päästä hän ei ole enää siinä. Ehkä kerkeäisin vielä nukahtaa ennen hänen lähtöään mutta ahdistaa jo ajatus yksinolosta niin paljon.
Pihalla on 30astetta pakkasta ja tupakille pitäisi mennä.
Mitä jos mä päätän että yritän mahdollisimman paljon tällä viikolla? Etten vain märehtisi sohvalla. Voisin lukea,siivota,tehä palapeliä, kokata jotain uutta, yrittää joka päivä ottaa lisäravinteita. Alkaa opettelemaan syömään aamupalaa missä en koskaan ole ollut hyvä. Ruokatottumukseni kun mies ei ole kotona on aivan omaa luokkaansa. Joskus jaksan tehä itelleni yhden lämpimän aterian ja loppuillasta syön pari leipää. Joinakin päivinä en vedä kuin redbullia ja kokista, illalla pari leipää. Ei ihme että kun harvoin syön mahani täyteen niin ruuan jälkeen iskee jumalaton väsymys ja sen jälkeen yleensä nukun päiväunia.
Ehkä pitäisi ottaa selvää että onko osoitteeni jo muuttunut kokonaan tälle paikkakunnalle ja soittaa gynekologille aika. Hitto että mä vihaan sitä touhua varsinkin jos gyno sattuu olemaan mies. Pitäisi saada lupa ottaa kierukka mikä pelottaa mua kauheasti. Muistan kun minulla oli kerran kohdun ulkopuolinen raskaus ja tein abortin kuinka paljon jälkitarkastus teki kipeää. Pelkään että saanko samaa kipua, koska en halua enää Koskaan tuntea sitä.
Tänään päiväunilta herätessä oli taas kylmä hiki painajaisista. Melkeen aina mun painajainen on samaa, mies pettää mua. Se on varmaan mun suurin pelko. Kerrankin mä kuulun jonkun kans yhteen enkä todellakaan halua että mua satutetaan. Pienestä pitäen mun suurin pelko on yksinjääminen, edelleen pelkään sitä vähän ja välillä paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti