1/14/2016

Nimettömyys

Poistin blogini joka kantoi nimeäni. Silloin en pysty kirjottamaan kaikkia syvimpiä ajatuksiani. En halua että tuntemani ihmiset tietävät millainen kaaos mulla on mun omassa mielessäni edelleen. Oon omistanut tämän saman nimisen blogin ennenkin joten jotkut ehkä muistavat. Kaikki kuvat mitä julkaisee tässä blogissa on netistä temmattuja. En julkaise varmaan yhtäkään omaa ettei kukaan saa tietää henkilöllisyyttäni.

Onko normaalia ennen nukkumaan menoa rauhottua sillä että miettii muitten satuttamista,varsinkin niiden jotka ovat olleet mulle pahoja? Se tyttö joka rakastaa vain omaa naamaansa ja käyttäytyy kuin sosiopaatti. Tekisi mieli kaapata hänet, rumentaa hänen naamaansa ja päästää takaisin luontoon. Oppisi käyttäytymään ja ei pitäis kaikkia ihmisiä vain oman tavoitteensa arvosena, 

Inhoan ihmisiä jotka pitävät itseään niin kauniina/komeana että eivät näe kuin oman napansa. Katsovat meitä muita nenäänsä pitkin, koska näemme elämässä muutakin kuin oman itsemme. Vihaan sitä että rikkaat ihmiset pääsevät elämässään pitkälle. Melkein vihaan koko ihmiskuntaa, mitä media on tehnyt meistä. Lapset ei leiki enää pihalla vaan haluavat tulla aikuisiksi liian aikaisin. Sosiaalimedia paimentaa meitä eikä kavereita nähä enää naamatusten. 

Vihaan sitä että ilman rahaa tässä maailmassa ei pärjää. Laskuja tulee melkein jo kaikesta mitä teet elämässäsi. Mikään ei ole enää ilmaista eikä halpaa. Raha on saanut minut velkoihin missä tilanteessa on melkein kaikki suomalaiset. Ainakin 18-30 vuotiaat. Raha on saanut minut riippuvaiseksi rahapeleistä. 

Jos ihmiskunta pitää sinua liian erinlaisena tulet olemaan hylkiö. Jos et ole nuorena vahva ja puolusta itseäsi niin olet heikko. Sit vanhempana opit olemaan vahvempi mutta menneisyyden kummitukset pysyy sun mielessä aina eikä niitä pääse pakoon. 

Jos masennut sinusta voi tulla samanlainen kuin musta. Kannoit sairautta niin kauan ettet tiennyt enää mikä olet ilman sitä, et muista elämää ennen masennusta. Sitten kun uskallat päästää irti, hetken tunnet itsesi terveeksi mutta elämä imee sinut sinne takaisin. Yrität pyristellä vastaan mutta tajuat että se on aina osa elämääsi. Voiko masennuksesta koskaan parantua?

1 kommentti:

Laika kirjoitti...

Tunnen ihmisiä, jotka on parantuneet masennuksesta. Se ei kyllä sinänsä estä muakin miettimästä, onko tästä ikinä ulospääsyä.

Tulen ja jään laulussa, oletko lukenut?, yks hahmo lausui aina iltaisin niiden ihmisten nimet, hoiden se halusi kuolevan tai kärsivän. Ehkä se on ihan inhimillistä.